Day off

NP: Dionne Warwick - Do You Know The Way To San Jose

Erica:
Seitsemän päivää töitä takana. Päivät töissä on ollut kiireisiä, mutta mukavia. Rankkaa taas on ollut ikävä Noaa. Ensimmäisenä työpäivänä heräsin siihen kun Antti toi Noan syömään, oli ihana nuuskutella, mutta taisin vähän kyynelehtiä. Aamu oli kiva kun kahvit oli keitetty ja pojat(+pikkutytöt) saattoivat mut satojen pusujen kanssa töihin. Kotona oli pärjätty tosi hyvin vaikkakin tuore koti-isä painuikin parin tunnin päikkäreille heti kun tulin kotiin :D

Seuraavat päivät Antti on pärjänny aina vaan paremmin. Tää on ollut opettavaista, kaikin puolin.
Ihaninta on nähdä miten noi kaksi on löytänyt niin omat juttunsa ja se että Antti entistä paremmin "lukee" vauvan tarpeita.

Oltiin suunniteltu tälle mun ensimmäiselle vapaapäivälle reissua rannalle, mutta ilmat ei
ollu samaa mieltä. Lähdettiin siis tänään aamulla autoilemaan, ensin ajateltiin käydä seikkailupuistossa, parkkipaikka oli kuitenkin yhtä täys kun koko puistokin, joten jätettiin se väliin.

NP: The Chi-Lites - Have You Seen Her

Antti:

Noan kanssa kotona viikonpäivät menettää merkityksensä. On vain päiviä kun ollaan kahdestaan ja on sitten päiviä kun ollaan koko perhen koolla. Tänään on mun sisäisen kalenterin mukaan Lauantai kun Erica on kotona :) Vaikka oikeasti taitaa olla Keskiviikko. Niin se vain helposti unohtuu normaali maailman meno kun keskittyy siihen mikä elämässä on oikeasti kaikkeista tärkeintä. Voin kuvitella kuinka pihalla kotiäidit on voineet olla landella neljäkymmentä vuotta sitten. Ei mitään kontaktia ulkomaailmaan ja kotona pikkuisten kanssa. Joka päivä samat rutiinit toistuu ja viikonpäivistä pysyy perillä ainoastaan kun sunnuntaina kirkonkellot soittaa kutsuansa.

No, onneksi meillä on sentään asiat sen verta "hyvin" että lähimpään keskustaan on viiden minuutin matka ja Erica on kertonut että tuolla on paikallinen perhekahvila joka järjestää pientä tapahtumaa, vaikkei nyt kesällä kokoonnukkaan. Ja onhan meillä sanomalehdet ja telkkari ja puhelimet. Mutta ei ne ole tärkeitä kotona lapsen kanssa olevalle isälle. Viikko takana tätä paratiisia ja aina vähemmän kaipaan tyopaikalle, vaikka pidänkin työstäni. Koko ajan vähemmän kaipaan niitä mulle "normaaleja" rutiineja. Eilen kun nukutin Noaa päikkäreille ajattelin siinä itsekseni hämärässä huoneessa että ei tämä hullumpaa elämää olisi, koti-isinä oleminen. Ja siihen samaan ajatuksenvetooon todistelin itselleni että kyllä se kodinhoito on täyspäiväistä hommaa, jos niikseen rupeaa!

Käytiin Jumbossa tänään ja Noa sai kaikkia hienoja vempaimia; Hienon vihreän vauvakeinun (Erica sanoi että jotain saattaa merkki kiinnostaa (ei mua) niin se on Plasto). Laitettiin se tuohon takapihalle pystyyn ja Noa sai hyvät vauhdit siinä jo tänään. Kuva ohessa. Sitten stockmannilta kaapattiin kainaloon hieno batmobil, No ainakin melkeen batmobil, nimittäin todella komeat taaperokärryt (ja taas niille jota kiinnostaa, merkki on Brio, ja väri Musta.) Noa harjoitteli täällä jalkaa toisen eteen mutta vielä oli kiinnostavampaa paukuttaa kärryjä parkettiin ja huutaa merkitseviä sotahuutoja.

NP: Sublime - What I Got

Erica:
Käytiin tosiaan kevytkiertämässä alennusmyynnit. Ihmeempiä löytöjä ei tehty. Kivointa reissussa oli perheen yhteinen kahvittelu fazerilla, kahvi ja pari palaa tummaa suklaata. Noa söi päiväruoan ja ihmetteli loossin seinää. Siinä oli pieniä uria ja kättä liikuttamalla lähti kiva ääni.

Ostettiin maalarin valkolakkaa ja huomenna olis tarkoitus aloittaa karmien maalailu. Yhteishyvälehdestä lisää tsemppiä saaneina aloitetaan myös portaikon laittaminen, joka on vielä alkuperäiskunnossaan männynvärisenä. Ongelmaksi muodostuu miten koirat a) pidetään poissa portaista b) kuljetetaan alas/ylös samaan aikaan Noan kanssa.

NP: Billy Paul - Me And Mrs. Jones

Antti:
Joo, kotia pitäisi laittaa. Portaikko on kyllä ehdoton. Vaikka maalla asutaankin, ei kotona tarvitse tuntua kuin mökillä olisi. Portaikon jälkeen onkin kaikki mäntypaneeli peitetty, voi kyllä olla että saan erican taipumaan siihen että vaihdetaan portaikon seinät sisustuspaneeliin, kun tuo paneeli on osittain jo vähän huonossa kunnossa. Halvinta ovat tainneet ostaa aikoinaan.

Fazerilla oli kiva käydä ryystämässä kahvit. Otin nylkyhintaisen sacher-kakkupalan. 5-euroa. HAHA. No, oli se kyllä sen arvoinen, arvokas sokerihumala nousi hattuun. Enivei. Stockmannilla painittiin Noan kanssa, no ei painittu mutta leikittiin Än, Yyy, Tee, NYT leikkiä ja sit mentiin. Noa kiljui ja nauroi ihan täysiä. Saatiin hymyileviä ja ehkä pari paheksuvaakin katsetta muilta asiakkailta.

Meillä on ollut vitsin ärsyttävä mehiläisongelma lumien sulamisen jälkeen. Seitsemän mehiläispesää tossa takapihan katetulla patiolla. Siellä on on ulkoverhouksen alla. No tänään meni sitten hermot niihin paskiaisiin ja menin tikkaiden, Raidin ja teippirullan kanssa antamaan oikein isän kädestä niille.

Ei ehkä ole hirveän vaikeaa arvata missä olen töissä. No ei se mitään. kuvasta näkyy tän hetkinen ankeaakin ankeampi ilma. Tuulee, sataa ja on harmaata mutta nurtsi ja kukat tykkää. Tomaatit tarttee vettä! Muuten tulee rusinoita. Onkohan Raid miten myrkyllistä? Tuolla taiteillessa tuli hengitettyä jonkun verran sitä ja siitä asti särkenyt päätä. Typerää.

Yritin tänään kuvata Noan tähtisilmiä mutta mun järkkäri rupes jotain yskii hämärässä ja ajattelin että olkoon. toisella kertaa sitten. Pelkään vähän että se on menossa mäsäksi. On sillä otettukin about 40 000 - 50 000 kuvaa! Kaikki kiva loppuu aikanaan.

Heh, btw, meidän pihalla tönötti Fasaani eilen. Hitsit. Niitä on täällä tosi paljon, monesti heräillessä kuulee niiden pallipäiden töötötyksen ulkoa. Fasaani on muuten herkullisen makuista...

Hauskaa viikonloppua, eiku viikon jatkoa meidän landiasta. Täällä on aika kaunista, hämärää, pihalla kanssa, muutama kynttilä ja radiosta tulee -Angie Stone - Wish I Didn't Miss You-

Hyvöö yötä